Ilmari Kianto-näytelmä on nyt siis ohi. Olisi kyllä voinut vetää vaikka edes kolme esitysta lisää, sillä kyllä se minusta vaan niin lystiä oli. Katsojia riitti jokaiselle päivälle, ja olipa viimeisessä esityksessä sali jopa vallan täynnä.
Kävin katsomassa Suomussalmen kesäteatterissa Eero Schroderuksen tämänvuotisen kantaesityksen, joka oli sanalla sanoen vaikuttava juttu. Ei todellakaan mikään tavallinen kesäteatterimainen huumorilätkäys, vaan kaunista teatteria vakavalla aiheella. Näytelmä kuvaa pientä kylää ja sen ihmisiä sodan jälkeen. Jokainen voi itse mennä katsomaan sen, joten en selosta sen enempää. (esitysajat) Näytelmään mahtuu paljon niin loistavia roolisuorituksia, että näyttelijöitä ei hevin uskoisi pelkiksi harrastajiksi. Osasyyllinen on tietenkin myös ohjaaja-Ulla, joka on niin loistava, että kenekään ei onnistu tehdä huonoa työtä. Minä rakastan ainakin Ullan ohjaamia sisääntuloja, jotka ovat niin tiiviitä, että seuraavaa kohtausta ei ikinä tarvitse odottaa ainakaan liian pitkään. Minä rakastan Suomussalmen kesäteatteria ja kaikkia teatteri-ihmisiä, jotka ovat niin super-loistavia että ihan itkettää!!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti