perjantai 31. lokakuuta 2008

Meillä on maailman paras kuoro..

Minulla oli tänään paljon koulua. Kokonaista kolme tuntia. Sain tehtyä viimeisen, pakollisen lukiokurssin kokeen tänään, ja kaikki tehtävätkin olin tehnyt, joten nyt on periaatteessa kaikki ihan hyvin. Ellei jotain ole unohtunut.

Meidän kuoromme alkaa jo hyvää vauhtia kuullostaa joltain, mikä on sekin hienoa. Eiköhän siitäkin saada esitys leivottua itsenäisyyspäiväksi. Kunhan en itse joutuisi suorittamaan koko ohjelmaa, mitä sinne on järjestetty.

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Sunnuntaiaamun tarinat

Minä heräsin tänäaamuna, niinkuin minä hyvänsä muunakin sunnuntaina katsomaan lastenohjelmia. Tänä aamuna joku tyhmä oli kuitenkin siirtänyt kelloja, ja minä olin, usko tai älä, tunnin etuajassa! Tämän takia minä jouduin katsomaan Teini-ikäisiä mutanttininjakilpikonnia, ja sanonpa vaan, että se on mahdollisesti huonoin lastenohjelma mitä on olemassa. Luulen itseasiassa, että maikkarin kello oli edelleen normaaliajassa, ja vain ylen kello oikeassa, sillä ainakin Pokemon näkyi tänään myös tuntia liian aikaisin.

Koska olin varhain hereillä, ehdin myös näkemään sunnuntain aamupikkukakkosen ensimmäiset ohjelmat. Ensimmäiset ohjelmat aliarvioivat ihan minkälaista hyvänsä lastenohjelmien kuluttajaa, niin huonoja ne yleensä ovat. Olikohan se nyt jotain Mimi ja Kuku mikä tänäaamuna tuli ensimmäiseksi... Nimi vaikutti lupaavalta, mutta sitten sieltä tulikin kaksi räikeästi maskeerattua jotain... Toinen kai esitti mollamaijaa ja toisella oli villalangasta tehty tukka. Minä en ymmärrä, minä ne ihmiset siinä ohjelmassa ovat. Ovatko ne siinä tanssijoina, laulajina vai näyttelijöinä? Mistä tuollaiset ihmiset on repäisty tekemään lastenohjelmaa? Vaikka toinen niistä sentään oli tehnyt ne viisut, mitä siinä ohjelmassa esitettiin, niin minä en voinut katsoa sitä. Niin surulliselta se näytti.

Urpoa ja Turpoa ei muuten näy enää aamuisin. Eräänä aamuna pari viikkoa sitten huomasin nukkuneeni Urpon ja Turpon yli, ja tulin surulliseksi. Sen takia olen nyt koittanut herätä ajoissa, mutta ei niitä kai enää näy ollenkaan.

En ole muuten koskaan ennenkuin nyt älynnyt, että viidakkomuumi ja villieläinmuumi liittyvät jollakin tavoin yhteen. Olenhan minä sen varmaan tuhat kertaa nähnyt, mutta en ole älynnyt. Jos joku tietää, mitä viidakolle viimein tapahtuu, niin juonipaljastuksia otetaan vastaan. Pelkään näet, että en näe jaksoa jossa tämä käänne tapahtuu.

perjantai 24. lokakuuta 2008

Ponitarina

Minä kävin eilen heppatallilla rapsuttamassa ponia. Poni oli ainakin yhtä kiva kuin aiemminkin, ja minä olin ponille yhtä allerginen kuin ennenkin. Minä pidän poneista! Ponit ovat ihania ja pörröisiä ja lutuisia karvanassuja!
edit: lisäsin kuvan! Oi voi mikä poni!!!

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Kenetköhän minä nyt saan kimppuuni...

Menin jälleen vaihtelun välttämiseksi penkomaan eräitä suosikkinettilevykauppojani. Tarkastaessani kyseisten puljujen uutuuksia, huomasin, että suurinpiirtein jokainen minun entinen suurista suosikkibändeistäni on julkaissut jotain uutta. Täysin minun tietämättäni! Apulannan uuden levyn (jonka nimi on nähtävästi Kuutio) julkaisupäivä on 5.11 eli ihan pian, ja lisäksi se on myös kesällä julkaissut jonkun ep:n. Tämä on hyvin hämmentävää, sillä yleensä minä olisin tiennyt tämän asian jo ainakin maaliskuusta asti...

Samoin on tehnyt myös The Rasmus (jonka julistetta en ole vieläkään kuorinut ovestani pois), tosin sitä levyä olen jo käynyt kaupassa hypistelemässä. Huhhuh, kun voisi enää yhtään vähempää kiinnostaa. Minun täytynee kääntyä YouTuben tai NRJ:n puoleen, niin saan ehkä selville, mitä moskaa nämä levyt sisältävät.

---

No hyvä on, myönnetään. The Rasmuksen kuuntelukelpoinen musiikki on tehty ennen vuotta 1998. Ehkä tämä vetoaa johonkuhun minua teinimpään, mutta itse en tiedä, mitä tekisin koko levyllä tuota kyseistä diipadaapaa. Ehkä siitä voisi niksipirkan ohjeilla taiteilla joulukuusenkoristeen.

lauantai 18. lokakuuta 2008

Kummia asioita ikkunassa

Tällainen asia näkyy minun ikkunastani tänä yönä. Hiivin kotiin hyvissä ajoin puolenyön jälkeen ja olen menossa nukkumaan, mutta joen toisella puolella näyttäisi olevan valtava nuotio. Siellä siis palaa jotain (oikean puoleinen valo) ja nyt siellä on myös poliisiauto. Hetken kuvan ottamisen jälkeen paikalle ilmestyi paloauto, minkä jälkeen tuli myös toinen paloauto, ja öinen valoshow jatkuu ja jatkuu.

Minä olen utelias possu, joten kävin joen rannalla (omalla puolellani rantaa) kameran kanssa kurkkimassa. Kameran yökuvaustoiminto on mahtava. En ainakaan saanut kuvattua sitä sienen muotoista pilveä, jonka paloauto nostatti palavasta kohteesta, jota nuuskimisreissun jälkeen epäilen autoksi. Odotan innolla aamua: menen töihin kymmeneksi.

torstai 16. lokakuuta 2008

Muovailuvaha-animaatio

Minäkin tahdon tehdä vahanukkeanimaation! Meillä on ilmaisutaidon tunnilla tulossa hieno sammakkoanimaatio, mutta minä tahdon tehdä niitä lisää! Minä tarvinnen oikean videokameran sitä varten, sillä kuvaaminen pikkukameralla on hieman heikkoa. Lisäksi tarvitsen jalustan ja paljon muovailuvahaa (enemmän ehkä kuin pienen ämpärillisen).

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Osaako joku kirjoittaa "Soren Kierkegaardin" etunimen oikein tietokoneella?

Minä olen lukenut jo kokonaista kaksi jaksoa Full metal alchemistia. Saa taputtaa. Se on ihan leppoisaa ja kepoisaa luettavaa Kierkegaardin rinnalle. Ennen kuin kirjasto meni remonttiin, lainasin sieltä valtaisan kasan Ilmari Kiannon teoksia. Koska Kierkegaard on Kiannon jälkeen aakkosissa seuraava, ja koska Kierkegaard on Kierkegaard ja lisäksi ärsyttävä, niin mukaani tarttui myös "Viettelijän päiväkirja".

Viettelijän päiväkirjan salaperäinen viettelijä piirittää nuorta tyttölapsta tämän huomaamatta, ja hivuttautuu vaivihkaa tämän elämään. Hän hankkii tietoja, urkkii ja vakoilee... Sitten hän alkaa kävellä tyttöä vastaan. Tyttölapsi (nimeltään Cordelia) kaiketi hurmaantuu viettelijään, jolloin viettelijä muuttuu täysin välinpitämättömäksi, ja tyttölapsi menettää järkensä. Tai mistä minä tietäisin, en ole vielä lukenut niin pitkälle, mutta viettelijä tuntuu olevan kovin varma itsestään.

Tavallaan se näyttää aika paljon joltain kummalta pedofiiilisedältä.

maanantai 13. lokakuuta 2008

Mandarhino!

Olen muutaman päivän ajan tehnyt ja askarrellut elokuvaa mandariinin kuoriutumisesta. Olen lisäksi saanut selville, että Movie makerilla voi oikeasti tehdä juttuja. Askarrellessani keksin ratkaisun ilmaisutaitoryhmämme tyttärien ongelmaan: nämä siis halusivat kuvata pienen hiiren ja suuren leijonan samaan kuvaan. Kävi ilmi, että niin ei voi tehdä kuten he olisivat halunneet. Olen kuitenkin keksinyt ratkaisun, joka ei ole ehkä yhtä tekninen eikä hieno, mutta joka toimisi kyllä lukion ilmaisutaitoryhmän elokuvassa.

Sain idean tähän katsoessani sunnuntaina (ainoa vapaapäiväni) SF-filmin mustavalkoista Seitsemää veljestä. Siinä on kohta (joka tavallaan on siinä kirjassakin) jossa Simeoni "kohtaa itsensä Lucifeeruksen". Lucifeerus näyttää Simeonille kammottavan huomispäivän. Leffassa tämä on toteutettu niin, että Lucifeerus (ihminen karvaisessa lumimieshaalarissa) ottaa Simeonin reppuselkään. Sitten he kiipeävät korkealle, kallioiselle kukkulalle ja Lucifeerus heiluttaa käsiään. Siten ilmestyy läpikuultava kuva ohikiitävästä kaupungista. Lopuksi Simeoni mätkähtää sammaleeseen (hihhih). Tällaisen minäkin osaisin tehdä Movie Makerilla!

Jollakin muullakin on kissa nimeltä Fidel.

maanantai 6. lokakuuta 2008

Hyi hyi. Jokin kyllä haisee...

Meidän ilmaisutaidonopettaja eli äidinkielenopettaja oli sanonut eräille tyttölapsille ryhmässämme, että "hmm, jos te aiotte noin kuvata, niin sitten kyllä tarvitaan joku poika kuvaamaan se, ette te itse osaa." Kysymys oli tilanteesta, jossa henkilöt aikovat näytellä hiirtä ja leijonaa, ja nämä pitäisi siis saada eri kokoisiksi. Minä olen sitä mieltä, että jos tämä on ylipäätään meidän tiloissamme mahdollista toteuttaa, niin sen osaa kyllä tehdä silloin kuka hyvänsä. Jos ei tiedä, niin voi kysyä siltä fysiikan opettajalta, joka on myös se yläasteen parempi viestintäopettaja.

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Ei mitään fiksua.

Minun lukiourani on käytännössä katsoen paketissa. Enää puuttuu vain se pakollinen maantiedonkurssi ja opokurssi. Totesin kylläkin, että kaikki tarpeellinen tieto biologiasta ja maantiedosta opetetaan peruskoulussa. Lukion pakolliset kurssit voisi näinollen julistaa ajan haaskaukseksi. Tähän johtopäätökseen tulin yrittäessäni etsiä tietoa erilaisista suotyypeistä lukion biologian kirjoista, mutta mistää tällaisesta hyödyllisestä ei siellä mainita halaistua sanaa. Ilmeisesti lisäksi nukuin ala-asteella sen tunnin, jolloin nämä käytiin läpi.

Liimasin viikolla kasviooni vanamon ja keltakannusruohon. Nyt pitää mapittaa kaikki kesän aikana kuivatut vihannekset, kun elämä viimein on ohi. Ensikesänä ohjelmassa ovat puut ja heinät ja ehkä sammaleet, mutta pitää vielä katsoa. Tarkastelin palkkakuittiani ja totesin, että minun työstäni ei makseta. No, huviksenihan minä siellä... Olisikohan liian aikaista ripustaa jouluvalot?

Meillä oli yhden norsun kanssa synttärit, ja saimme paljon synttärilahjoja. Minä sain maailman hienoimman peilin, josta narsistin kelpaa itseään ihailla. Sain myös paljon muuta: nallekarkkeja, pikkuauton, opiskeluvälinesetin, hopeisia lautasliinarenkaita ja mukeja. Voi niitä kaikkia norsujani!

Minä voisin siivota huoneeni, niin mahtuisin asumaan siellä synttärilahjojeni kanssa.

Ai niin. Ilmoittauduin kuitenkin mukaan lukion ilmaisutaidon kurssille, jolla en ole ollut kuin jo kaksi kertaa.