Varo sormiasi tai...

Tässä on se vihannes, jonka hankin tässä taannoin kukkakaupasta. Kuten huomaatte, se istuu edelleen tonnikalapurkissa, eikä se ole vielä päässyt akvaarioonkaan. Purkissa oleva vesikin on ihan tavallista vesijohtovettä, ei tislattua. Pitänee kohta mennä myös salistamaan muurahaisia, jotta rehu saisi sapuskaa talveksi. Kukat tarvitsevat ruokaa kasvaakseen isoiksi, ihan kuin koiranpennutkin. Muahahahaa!!!

Kuoro!

Tämänpäiväinen, ensimmäinen kuoroharjoitus ylitti kaikki odotukset. Paikalla oli kuusi henkeä seitsemästä. Lauloimme joululaulua, joka alkoi jopa toimia. Tämä lienee ihan hyvä saavutus kuorolle, joka oli tuolloin laulanut yhdessä huikeat viisikymmentä minuuttia.

Ensimmäiseksi valmistamme ohjelmaa itsenäisyyspäiväksi, ja muutenkin sinne joulun aikaan. Olisi paljon kivaa laulettavaa, mutta ehkä edes meidän superkuoromme ei kaikkeen kerralla repeä.

Lisää viikonpäiviä!

Syksy on tulossa. Sen huomaa siitä, kuinka minun kalenterini alkaa täyttyä kaikista kummista jutuista: viulutunneista, teoriaopinnoista, orkesterista ja jopa koulunkäynnistä. Vielä sinne ei ole laitettu saksofonitunteja eikä sitä kuoroa, jota ryhdymme puuhaamaan. Lisäksi minä olen menossa töihin. Kolmeksi illaksi viikossa, joten toivon, että saan muita juttujani soviteltua päiviksi (kuten esimerkiksi juuri ne saksofonitunnit ja kuorot).

Tämän hetken kiinnostavin proggis on Soivassa metsässä 29.8. järjestettävä Taiteiden yö, johon olemme eräiden mörköjen kanssa menossa soittamaan. Kävimme jo katselemassa metsässä paikkaa, johon voisimme mennä rääkymään. Löysimmekin hienon tasanteen kolmen suuren kuopan keskellä olevalta mäeltä. Paikka on juuri sopivalla etäisyydellä tiestä, ja se näkyy moneen kohtaan.

Pahaksi onnekseni minulla näyttää olevan niin paljon syksy-juttuja, että en ehdikään teatteriin. Se on harmillista, sillä olen suunnitellut sitä koko kesän. Ellei sitten joku järjestä sunnuntaiteatteria! Sunnuntaipäivää en ole vielä saanut ohjelmoitua mihinkään hyötykäyttöön, sillä sunnuntaita pidetään loukkaamattomana vapaapäivänä. Silloin ei tehdä mitään älykästä, paitsi ne jotka pääsevät töihin silloin. Jos sunnuntain lisäisi mahdollisten "tehdä jotain" päivien joukkoon, viikossa olisi käytännössä yksi päivä enemmän. Sehän ei koskaan olisi pahitteeksi, eihän?

Tämä päivä on pöhkö päivä.

Tänään on jälleen maailma turhimpia päiviä. Olen nimittäin menossa koko päivän, mutta en tee yhtikäs mitään.

Tilanne johtuu siitä, että minulla on nyt sekä kesätöitä että koulua. Koulutunnit ovat kaikki työaikojen kanssa päällekkäin, joten olen töissä enkä koulussa. Töissä vaan sattuu satamaan vettä, eli en tee töitä. Sain kuitenkin nyt väliajalla (kun minulla ei ole töitä eikä koulua) tehtyä työhakemuksen. Tänään pitää myös soittaa musiikkiopistolle, ja kysellä viulutunneista.

Eilen jotain kuitenkin liikahti. Saimme koulun seiniin laput, joissa etsitään laulajia pian perustettavaan koulun kuoroon. Tällä hetkellä (silloin kun viimeksi katsoin) ilmoittautuneita onkin jo kokonaista kaksi kappaletta (joiden kyllä itse käskin laittaa nimensä listaan). Meillä on pitkän aikaa ollut suunnitelmissa perustaa jonkinlainen kuoro, mutta nyt homma saatiin ihan oikeasti liikkeelle. Jos listaan ilmestyy vielä edes kaksi nimeä, niin porukkaa alkaakin olla jo ihan tarpeeksi.

Laitoin työhakemuksen noin 3 minuuttia sitten, ja sain kutsun haastatteluun. Huhhuh... nopeaa.

Kukkakaupan papukaija

Kävin tänään suuressa kukkakaupass. Mukana olivat myös sisarus ja koti-ihminen, ja nämä kaksi ostivat paljon kukkia. Minä ostin jälleen, pitkästä aikaa pienen kukan, joka syö kärpäsiä. Tällä hetkellä kukka istuu tonnikalapurkissa.

Kaupassa oli sekä järjettömän suuria kärpäsensyöjiä, sekä pieniä, tonnikalapurkkiin mahtuvia. Minä ostin siis pienen, sillä iso maksaa eneemmän eikä mahdu minnekkään. Näiden kiinnostavien kärpäsensyöjien lisäksi tarjolla oli myös laaja valikoima erilaisia sarracenioita (joita suomalaiset urvelot sanovat joskus myös tötterölehdiksi), kihokkeja, yökönlehtiä ja dionaea-merkkisiä "kärpäsloukkuja". Kärpäsloukku on kaikista maailman lihansyöjäkasveista tyhmin, ja tylsin, mutta siitä huolimatta monet haluavat juuri sellaisen. Johtuneeko siitä, että sillä on louskuvat leuat? No, nämä kärpäsloukun omistajat kuitenkin rääkkävät sen ruohon hengiltä, että se siitä.

Kukkakaupan papukaija puhui minulle. Se oli tänään oikein suulaalla päällä. Olen kuullut sen puhuvat vain kerran aiemmin, jolloin mukana oli henkilö, joka puhuu itse papukaijakieltä.