--

Ilmoittauduin tänään ensi syksyn ylioppilaskirjoituksiin. Syksyllä on siis ohjelmassa äidinkieli, matematiikka ja filosofia.

Tänään oli myös ohjelmassa jokavuotiset (sanovat kyllä että vain joka toinen vuosi, minä taas olen varma että viimevuonnakin oli) purkkatalkoot, joissa irroitetaan purkat ja mähmät tuolien ja pöytien pohjista. Inhoittavaa!!! On kyllä sekin että niitä sinne pöytien pohjiin liimataan...

Kesäloma alkaa ihan kohta. Koireläin makaa ja jos sen mahaa rapsuttaa niin sen selkä liikkuu.

Gaudeamus igitur

Minä opiskelen lukiossa jossa kukaan ei tunne Gaudeamus igituria! Eikö olekin hirveää!Opettajakunnalla voi olla jokin hämärä muistikuva moisesta rallatuksesta, mutta häpeä on aina hirmuinen kun kukaan ei laula sitä lakitustilaisuudessa jossa sitä siis veisataan yhteislauluna.

On tietysti vaikeaa laulaa laulua jota ei ole koskaan kuullut, joten me erään murmelini kanssa päätimme ryhtyä toimeen. Eli siis: huomenna rehtorin vuotuisen kevätjäpinän yhteydessä järjestetään yhteislauluharjoitukset. Ellei tähän syystä tai toisesta jää aikaa (rehtori puhuu usein pitkään ja hitasti), teemme invaasion aamunavauskomeroon, josta soitamme kyseisen renkutuksen keskusradion kautta. Onnistuimme nimittäin saamaan sen CD-levylle (en kyllä kerro miten), mikä ei suinkaan ollut turhan helppoa. Niinkin tunnetuksi kappaleeksi sitä löytyy varsin huonosti kirjastosta, koulusta, musiikinopettajalta tai muulta kouluhenkilökunnalta tai internetistä tai yhtään mistään.

Ajattelimme kuitenkin ihan vain paljon turhaa työtä tehtyämme lahjoittaa sen levyn sitten käytön jälkeen koululle, että jos siellä vielä joku muu haluaa tehdä jotain yleissivistävää työtä joskus, niin sen ei enää tarvitse olla niin turkasen vaikeaa.

Tämä blogi näyttää elävän jollain kummalla aikavyöhykkeellä joten yritän seuraavaksi selvittää sen kuntoon.

Parsakaalin kohtalo

Parsakaali muuttui viimeyönä parsakaalipiiraaksi, joka oli ihan hyvää vaikka timjami puuttui. Parsakaalipiiras taas muuttui perheenjäsenten aamupalaksi joten sillä ei enää mene kovin hyvin.

Parsakaalipiirasta tehdessä tuli rikottua yksi kananmuna liikaa, ja koska se piti laittaa johonkin, päädyin leipomaan kakun johon piti rikkoa vielä kaksi kananmunaa lisää. Meidän leipomiskirjassa on kuivakakku joka tehdään sokerikakkutaikinasta. Se on hyvin kiehtovaa. Sokerikakkutaikinaan lisätään kanelia tai kardemummaa (laitoin kanelia), ja kun se on paistettu, kakku kostutetaan omenamehulla. Tarjoiltaessa kakun keskelle (siihen reikään, kakku paistetaan siis rengasvuoassa) voi laittaa kermavaahtoa ja vadelmia. Leipomiskirjan mukaan tarvitaan myös vadelmanlehtiä, mutta en usko että niiden puuttuminen kaataa maailmaa.

Öisin leipominen on kivaa.

Hei kaikki rakkaat mushukkaiseni!

No niin, tästä se siis lähtee. Tämä on olevinaan Ankun blogi, jonka tarkoitusta se ei ihan itsekkään tiedä. Kyllä tämä tästä vielä...

Minulla on usein sellainen tunne että minun pitää kirjoittaa kaikki minun olemiseni. En kuitenkaan usko mihinkään päiväkirjaan, sillä on aivan turhaa kirjoittaa mitään jos kukaan ei ikinä lue sitä. Haha... Kirjoitan kirjeitä, mutta kirjeenvaihto on hidasta eli en voi raportoida itsestäni aina kolmen tunnin välein, ja sehän on täysin sietämätöntä!

Nyt minä menen kauppaan ostamaan parsakaalia. Parsakaali on hyvää, mutta nyt en syö sitä: aion nimittäin leipoa ensiyönä.

See you!