--

Minun töissäni oli tänään paljon asiakkaita. Muut ihmiset siellä olivat sitä mieltä, että minä en saa enää pitää yhtään vapaapäivää tai yhtiö menee konkurssiin. Eilen nimittäin, kun minulla oli vapaapäivä, siellä ei ollut käynyt yhtikäs ketään, mutta tänään oli taas väkeä ihan lähes paljoksi asti. Tietenkään sääolojen muutoksella, ja perjantain ja lauantain välisellä erolla ei voi olla mitään vaikutusta asiaan. Joku oli perjantai-iltana iskenyt pullon työpaikan ikkunasta sisään.

Sain kiitosta kuulolaitemummulta. Hän oli hyvin ilahtunut oppaasta, joka puhui niin isosti että tämäkin sai selvää. Puhuttaessa kuulolaitemummuille ja papoille on muuten hyvin olennaista avata suunsa.

Kianto-näytelmässä tökkii jälleen..

Arghh!!!
Eilen Ilmari Kianto-näytelmän harjoituksissa oli näytelmän puvustaja paikalla. Hän sotki täysin minun roolini herra Kiannon rakastajattarena tietämällä paremmin, että Sirkka-Liisa oli hyvin uskonnollinen ja vakava nainen. Koko rooli puolestaan oli rakennettu sille pohjalle, että Sirkka-Liisa on antiloopinkoipinen tanssijatar, joka on aivan erilainen, kuin Ilmarin kaikki muut naiset.

Meidän Sirkka-Liisamme oli alunperin pieni rietas tuliluontoinen piikanen, mikä on oikeastaan juuri niin kaukana puvustajan näkemyksestä, ja ehkä todellisuudestakin, kuin olla saattaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että koska kukaan ei kuitenkaan muista Sirkka-Liisaa mistään todellisuudesta (hänestä on hyvin vähän kirjoitettua asiaa jäljellä), ja koska kuitenkaan emme ole tekemässä mitään historia-dokumenttia, niin tällainen todenmukaisuuden vaaliminen on jopa hieman turhaa. Ainakin silloin, jos todenmukaisuuden hintana on koko tähän asti tehty neljän kuukauden työ. (Ensi-iltaan on aikaa vajaat kolme viikkoa.)

Puvustaja voi olla ammattilainen, mutta olen silti sitä mieltä, että puvustuksen pitäisi antaa vielä lisää tukea sille mitä on valmiina, ei suinkaan vetäistä mattoa jalkojen alta.

Kyllä minä joskus jotain valmiiksikin saan...

Jotkut ihmiset (mukaanlukien talossani asuvat koti-ihmiset) rohkenevat aina säännöllisin väliajoin väittää että minulla on vain hirveästi aloitettuja hommia, mutta koskaan ei tule mitään valmiiksi. On totta, että minulla on joskus useita töitä meneillään yhtä aikaa. Koti-ihminen ei tunnu älyävän, miksi näin on, vaikka minä osaan jopa selittää sen.

Minulla on monta asiaa kesken. Kasvion kerääminen, villapaidan neulominen, nukkekodin rakentaminen, virkkaaminen (josta en vielä tiedä, mitä siitä on tulossa) ja ainakin yhden laukun muuntaminen toiseksi laukuksi.

Villapaita on vaiheessa, jossa siitä piittuu hihat mutta se on muuten valmis. Tämä johtuu siitä, että minun villapaitaani tehdään ilman minkäänlaisia ohjeita, enkä näin ollen vielä tiedä miten saan tehtyä juuri sellaiset hihat kuin haluan. Niinpä siis puran puuhasteluvimmani lappujen virkkaamiseen siihen asti, kunnes keksin, miten hihat syntyvät. Olen sitä mieltä, että ei kannata pilata hyvää villapuseron aluketta laittamalla siihen huonot hihat, sillä... No olisihan se vaan tyhmää!

Mutta kyllä minä joskus ihan oikeasti saan jotain valmiiksikin!

Minun suuri hameeni on nyt nimittäin valmis. Hameen vyötärökappale nousee täysin uusiin korkeuksiin: jos sitä korottaisi vielä kolme senttiä, sen voisi liittää mustiin rintsikoihin, minkä jälkeen se olisi mekko. Viehättävää. Yritimme viimeyönä saada valokuvattua sitä, mutta setä joka valokuvasi ei osaa käyttää minun kameraani, ja kuvat olivat hieman tärähtäneitä.

Hameen valmistumisen takia minun tekisi nyt mieli saada kutsu sellaisiin juhliin, joissa tuohon hameeseen voisi pukeutua. Se ei ole varsinaisesti ihan sellainen, että siihen voisi pukeutua mennessään töihin tai ajaessaan polkupyörällä. Ehkä minun täytyy itse järjestää sellaiset juhlat.

Minun työpaikkani ei tänäaamuna tehnyt töitä, koska satoi vettä. Vesisade ei varsinaisesti estä työntekoa, mutta se ajaa pois asiakkaat, jolloin töitä ei niinsanotusti kannata tehdä. Töiden peruuntumisen ansiosta minulla oli aikaa askarrella Ilmari Kianto-näytelmän käsiohjelmaa, ja nyt siitä on yksi versio valmiina. Toivon, että se menee läpi sellaisenaan, vaikka joku onkin sitä mieltä, että siihen pitäisi laittaa vielä yhdet laulun sanat. Ne eivät oikeastaan mahdu sinne.

Nukkekodinrakentaja

Minä aion tehdä itselleni nukkekodin. Siitä tulee ainakin iso, mutta ensin pitää ostaa vaneria. En tiedä mistä sitä saa. Harkitsin hetken aikaa myös hirsirakentamista, tai nukkekodin muuraamista tiilistä (ensin ajattelin pieniä nukkekotitiiliä, sitten isoja talonrakennustiiliä), mutta totesin että ehkä myöhemmin. Olen hankkinut pieniä viehättäviä nukkekotikalusteita, joten tietenkin tarvitsen myös uuden talon, jossa on ainakin kolme kerrosta. En ole koskaan rakentanut yhtään mitään, mutta ehkä on parempi aloittaa nukkekodeista kuin omakotitaloista.

Viikon aikana ompelin myös huikean nätin hameeni loppuun. Siinä on kaksi kerrosta, ohutta läpinäkyvää mustaa silkkiä, ja paksumpaa, vähän vähemmän läpinäkyvää mustaa silkkiä. Kangas liikkuu hienosti, ja sen ääni on aivan täydellinen. Laitan siitä ehkä kuvan kunhan se on ihan lopullisesti valmis. Nyt sen helmassa on vielä nuppineuloja. Ylijääneestä päällyskankaasta ompelin huivin joka sopii minuun täydellisesti!

Olen myös viikon aikana kokeillut vadelmapiirasreseptiä, jonka bongasin perunajauholaatikon kyljestä. Se oli kyllä aika hieno, mutta toisaalta: perunajauho mainostaa itseään täysin gluteenittomana tuotteena. Miksi siis perunajauholaatikon kyljessä ei voi olla gluteenittomia leivosresepteja?

Ajattelin kerätä itselleni kasviston. Sellaisen kuin kouluissa on joskus vuonna yksi&kaksi tehty. Hävettää kun ei tunnista voikukkaa siksi kun aurinko paistaa väärästä suunnasta, joten ajattelin että kasviston kerääminen voisi auttaa tähän asiaan. Olen kerännyt jo monta kasvia, mutta voikukka puuttuu vielä. Ehkä käyn pian kasviretkellä teiden varsilla. Siellä on koiranputkia ja metsätähtiä ja puna-ailakkeja ja vaikka sun mitä!

Ilmari Kianto-näytelmän juliste on valmis ja sitä on myös levitelty ympäriinsä. Sen tulostaminen oli hankalaa, sillä se ei tahtonut siirtyä kunnan koneelle samannäköisenä kuin mitä se oli täällä. Saimme sen kuitenkin paperille, eikä siitä edes puuttunut kovin paljoa tekstiä. Esityspaikka oli leikkautunut pois, mutta Ankku on pätevä käsinkirjoittaja, ja lisäksi se joskus jopa kantaa mustaa tussia takataskussaan ihan vain varmuuden välttämiseksi.

Kaikkea tätä minä teen silloin kun minun pitäisi lukea ylioppilaskirjoituksiin. Nyt lisäksi muistin blogin salasanan, joka oli jonkin aikaa unohduksissa. Sitä ihan urakalla arvailtiin. Sähköpostiongelma ei ota korjautuakseen, joten salasana ei lähety edes sinne. Piru salasanat periköön!

Juhannus on meillä rattoinen...

Hohhoijjakkaa... juhannus oli ilmeisesti. Hieno tekosyy jälleen yhdeksi päiväksi vetää nassu täyteen ja luopua täysin kaikesta olemassaolemisen järjestyksestä. Aivan kuten julkiset juopottelupäivät yleensäkin.

Muorit puolestaan sanovat, että juhannuksena kesä onkin jo ohi. Jokin vaari puolestaan muutamia kuukausia sitten totesi, päivitellessään päivien pitenemistä, että "kyllä ne päivät nytten pitenee, mutta kohtapa se onkin jo juhannus, minkä jälkeen ne taas lyhenee."

Juhannuksen takia monet ihmiset kokevat suorastaan velvollisuudekseen olla humalassa. Teinit ja muut ysiluokkalaiset etsivät kuumeisesti piilopaikkoja missä voi ryypätä salaa, sillä ilmeisesti niillä on isejä ja äitejä jotka suuttuvat.
Törmäsin eilen (juhannusaattona) iloiseen kirkuvaan mutta äärimmäisen säälittävään teinilaumaan eräässä pusikossa suon laidalla. Äidit on varmaan hirmu pelottavia, kun ihan semmoiseen kuuseen viitsittiin kiivetä siiderinlitkimisen perässä. Toivottavasti maksoi vaivan.

Myös iseillä ja äideillä on usein samansuuntaisia velvollisuuksia juhannuksena. Aattoa edeltävänä päivänä ryysitään kaupassa ja ostetaan kaljaa. Sitten kaahataan kesämökille, poltetaan ehkä sauna, ja eletään ainakin kaksi päivää kuin siat pellossa, vaikka muuten ollaan periaatteessa hyvinkin sisäsiistejä ihmisiä.

Voi niitä muoreja ja vaareja. Voi niitä teinejä ja äitejä ja isiä. Voi voi voi. Voi näitä julkisia juopottelupäiviä.

Etukäteen veikkailimme kuolonuhrien ja hukkuneiden lukumäärää. Tämänvuotiset kuusi kappaletta jäi pahasti jälkeen etukäteen arvaillusta sadastakahdestakymmenestäkuudesta. Kirjoitetaan pitkät numerot kirjaimilla! Yksikään niistä ei ole edes hukkunut.

Yösepustus

Huhhuh!
Viimeisimmästä kirjoituksesta on paljon aikaa.

Ilmari Kianto-näytelmä etenee. Tänään harjoiteltiin jälleen ja harjoitukset tuntuivat ihan... harjoituksilta. Kyllähän siitä on näytelmä tulossa vaikka kaikin paikoin se ei ihan siltä ole tuntunutkaan. Nyt myös näytelmän juliste alkaa olla valmis. Se pitäisi oikeastaan enää kopioida ja levittää mutta muuten se on siis vallan hyvässä kuusessa. Ankku nimittäin päätti puuttua julisteen askarteluun ja laittoi siihen hieman vauhtia.

Minulla on ihan järjettömän hauskoja kappaleita kesäläksynä, siis viululla soitettavana. Minulla on Bartokin Romanialaisia kansantansseja, Wieniawskin Kuyawiak (joka on kaiketikkin puolalainen kansantanssi) ja Kabalewskin viulukonsertto, josta en tiedä kuinka monta osaa minun halutaan soittavan. Ehkä hieman itäeurooppalaista mutta se on joskus ihan hyvä.

Meidän pienellä hauvallamme, Maikki-Joosepilla, puolestaan ei mene lainkaan hyvin. Eläinlääkäritäti leikkasi siltä viikko sitten pois kaksi varvasta, ja nyt sillä on reiät tassuissa ja keltainen kauluri kaulassa. Voi itkua ja murhetta!

Kuka hullu on töissä kesällä vaikka on kesäloma?

Minä olen kesätöissä. Olen oppaana eräässä museontapaisessa ja kierrätän siellä ryhmiä ja kerron juttuja. Tänään sinne ilmaantui vuoden 1978 ylioppilaat siitä samasta koulusta missä minä nyt opiskelen. Niillä oli mukanaan myös nykyinen rakas matikanopettajamme, joka oli kuulemma siellä opettajana jo silloin vuonna 1978.

Eilen oli minun ensimmäinen opastuskierrokseni ja sain kurkkuni hieman kipeäksi mutta tänään se toimi taas hyvin. Työnantajani tosin sanoi että oppaille on ihan normaalia menettää äänensä ainakin yhden kerran kesäkuussa. Työ on nimittäin ulkoilmatyötä, jota säestää aaltojen pauhu ja tuulten humina. Hahaa!

Toivotin eilen eläkeläisryhmälle hyvät kesäloman jatkot, kunnes muistin että eläkeläiset eivät hirveästi lomaile. Kai sekin oli pakko ainakin kerran sanoa.

Koiralla on taikakorvat!

Kyllä! Meidän lemmikkieläimellämme on taikakorvat. Koira kuulee aina jos joku, vaikka sitten mitenkin varovasti, raottaa jääkaapin ovea. Sitten se ilmestyy paikalle hiljaa kuin aave (kyllä se oikeasti ihan vähän kipisee lattialla) ja ottaa kasvoilleen liikuttavimman ilmeensä. Loistavaa!

kesäloma!!!

Kirjoitusstressi alkoi virallisesti tänään kun kaivoin esiin filosofisen etiikan kurssikirjan. Sain luettua sitä noin kolme sivua kunnes nukahdin. Ei, se ei ole tylsää, heräsin vain aikaisin aamulla... Täytynee kaivaa se matikankirjapinokin muistuttamaan olemassaolostaan, ja lainata puuttuva äidinkielenkirja murmeliltani

Olin lauantaina maailman ihanimmissa ylioppilasjuhlissa. Juhlittava ylioppilas on maailman ihanin ihminen, jota hyvin paljon rakastamme! Juhlissa oli paljon hurmaavia sukulaistätejä ja ihanaa auringonpaistetta joka sai minut kyllä hieman palamaan, mutta ei sentään kovin pahoin.

Minun tietokoneellani on sähköpostiongelma suomi24:ssä. On usein kovin surkeaa jos sähköposti ei toimi, ja varsinkin silloin kun kommunikaatio ulkomaailmaan on vähintään puoliksi riippuvainen sähköpostista. Luulen että tarvitsen sähköpostilaatikon johonkin muuhun paikkaan. Toisaalta olen asunut suomi24:ssä varmaan viimeiset kymmenen vuotta (siitä asti kun artic.fi (?) lakkasi olemasta). Sähköpostiongelman vuoksi käytän nyt sisareni omituista kannettavaa lätyskäkonetta jossa on hyvin herkät nappulat, minkä vuoksi tämäkin teksti todennäköisesti vilisee kirjoitusvirheitä.

Isosiskoneuvosto on jälleen tehnyt invaasion meidän taloomme. Taloa maalataan, eli virallisesti ne ovat tekemässä sitä. Isosiskoneuvostosta on minulle joskus hieman harmia (sanovat, että viulua ei saa soittaa keskellä yötä), mutta tällä kertaa se ehkä säästää minua, sillä nyt ei tarvitse maalata koko taloa itse.

Tänään oli Ilmari Kianto-laulunäytelmän harjoitukset. Olen siis sellaisessakin puuhastelemassa. Oli muuten ehkä parhaat harjoitukset tähän mennessä sillä tunnelma oli ensimmäistä kertaa projektin aikana kovin rento ja iloinen. Ilmeisesti kesämieli on vallannut myös näyttelijäporukan.