Nukkekodinrakentaja

Minä aion tehdä itselleni nukkekodin. Siitä tulee ainakin iso, mutta ensin pitää ostaa vaneria. En tiedä mistä sitä saa. Harkitsin hetken aikaa myös hirsirakentamista, tai nukkekodin muuraamista tiilistä (ensin ajattelin pieniä nukkekotitiiliä, sitten isoja talonrakennustiiliä), mutta totesin että ehkä myöhemmin. Olen hankkinut pieniä viehättäviä nukkekotikalusteita, joten tietenkin tarvitsen myös uuden talon, jossa on ainakin kolme kerrosta. En ole koskaan rakentanut yhtään mitään, mutta ehkä on parempi aloittaa nukkekodeista kuin omakotitaloista.

Viikon aikana ompelin myös huikean nätin hameeni loppuun. Siinä on kaksi kerrosta, ohutta läpinäkyvää mustaa silkkiä, ja paksumpaa, vähän vähemmän läpinäkyvää mustaa silkkiä. Kangas liikkuu hienosti, ja sen ääni on aivan täydellinen. Laitan siitä ehkä kuvan kunhan se on ihan lopullisesti valmis. Nyt sen helmassa on vielä nuppineuloja. Ylijääneestä päällyskankaasta ompelin huivin joka sopii minuun täydellisesti!

Olen myös viikon aikana kokeillut vadelmapiirasreseptiä, jonka bongasin perunajauholaatikon kyljestä. Se oli kyllä aika hieno, mutta toisaalta: perunajauho mainostaa itseään täysin gluteenittomana tuotteena. Miksi siis perunajauholaatikon kyljessä ei voi olla gluteenittomia leivosresepteja?

Ajattelin kerätä itselleni kasviston. Sellaisen kuin kouluissa on joskus vuonna yksi&kaksi tehty. Hävettää kun ei tunnista voikukkaa siksi kun aurinko paistaa väärästä suunnasta, joten ajattelin että kasviston kerääminen voisi auttaa tähän asiaan. Olen kerännyt jo monta kasvia, mutta voikukka puuttuu vielä. Ehkä käyn pian kasviretkellä teiden varsilla. Siellä on koiranputkia ja metsätähtiä ja puna-ailakkeja ja vaikka sun mitä!

Ilmari Kianto-näytelmän juliste on valmis ja sitä on myös levitelty ympäriinsä. Sen tulostaminen oli hankalaa, sillä se ei tahtonut siirtyä kunnan koneelle samannäköisenä kuin mitä se oli täällä. Saimme sen kuitenkin paperille, eikä siitä edes puuttunut kovin paljoa tekstiä. Esityspaikka oli leikkautunut pois, mutta Ankku on pätevä käsinkirjoittaja, ja lisäksi se joskus jopa kantaa mustaa tussia takataskussaan ihan vain varmuuden välttämiseksi.

Kaikkea tätä minä teen silloin kun minun pitäisi lukea ylioppilaskirjoituksiin. Nyt lisäksi muistin blogin salasanan, joka oli jonkin aikaa unohduksissa. Sitä ihan urakalla arvailtiin. Sähköpostiongelma ei ota korjautuakseen, joten salasana ei lähety edes sinne. Piru salasanat periköön!