Juhannus on meillä rattoinen...

Hohhoijjakkaa... juhannus oli ilmeisesti. Hieno tekosyy jälleen yhdeksi päiväksi vetää nassu täyteen ja luopua täysin kaikesta olemassaolemisen järjestyksestä. Aivan kuten julkiset juopottelupäivät yleensäkin.

Muorit puolestaan sanovat, että juhannuksena kesä onkin jo ohi. Jokin vaari puolestaan muutamia kuukausia sitten totesi, päivitellessään päivien pitenemistä, että "kyllä ne päivät nytten pitenee, mutta kohtapa se onkin jo juhannus, minkä jälkeen ne taas lyhenee."

Juhannuksen takia monet ihmiset kokevat suorastaan velvollisuudekseen olla humalassa. Teinit ja muut ysiluokkalaiset etsivät kuumeisesti piilopaikkoja missä voi ryypätä salaa, sillä ilmeisesti niillä on isejä ja äitejä jotka suuttuvat.
Törmäsin eilen (juhannusaattona) iloiseen kirkuvaan mutta äärimmäisen säälittävään teinilaumaan eräässä pusikossa suon laidalla. Äidit on varmaan hirmu pelottavia, kun ihan semmoiseen kuuseen viitsittiin kiivetä siiderinlitkimisen perässä. Toivottavasti maksoi vaivan.

Myös iseillä ja äideillä on usein samansuuntaisia velvollisuuksia juhannuksena. Aattoa edeltävänä päivänä ryysitään kaupassa ja ostetaan kaljaa. Sitten kaahataan kesämökille, poltetaan ehkä sauna, ja eletään ainakin kaksi päivää kuin siat pellossa, vaikka muuten ollaan periaatteessa hyvinkin sisäsiistejä ihmisiä.

Voi niitä muoreja ja vaareja. Voi niitä teinejä ja äitejä ja isiä. Voi voi voi. Voi näitä julkisia juopottelupäiviä.

Etukäteen veikkailimme kuolonuhrien ja hukkuneiden lukumäärää. Tämänvuotiset kuusi kappaletta jäi pahasti jälkeen etukäteen arvaillusta sadastakahdestakymmenestäkuudesta. Kirjoitetaan pitkät numerot kirjaimilla! Yksikään niistä ei ole edes hukkunut.