tiistai 24. kesäkuuta 2008

Kyllä minä joskus jotain valmiiksikin saan...

Jotkut ihmiset (mukaanlukien talossani asuvat koti-ihmiset) rohkenevat aina säännöllisin väliajoin väittää että minulla on vain hirveästi aloitettuja hommia, mutta koskaan ei tule mitään valmiiksi. On totta, että minulla on joskus useita töitä meneillään yhtä aikaa. Koti-ihminen ei tunnu älyävän, miksi näin on, vaikka minä osaan jopa selittää sen.

Minulla on monta asiaa kesken. Kasvion kerääminen, villapaidan neulominen, nukkekodin rakentaminen, virkkaaminen (josta en vielä tiedä, mitä siitä on tulossa) ja ainakin yhden laukun muuntaminen toiseksi laukuksi.

Villapaita on vaiheessa, jossa siitä piittuu hihat mutta se on muuten valmis. Tämä johtuu siitä, että minun villapaitaani tehdään ilman minkäänlaisia ohjeita, enkä näin ollen vielä tiedä miten saan tehtyä juuri sellaiset hihat kuin haluan. Niinpä siis puran puuhasteluvimmani lappujen virkkaamiseen siihen asti, kunnes keksin, miten hihat syntyvät. Olen sitä mieltä, että ei kannata pilata hyvää villapuseron aluketta laittamalla siihen huonot hihat, sillä... No olisihan se vaan tyhmää!

Mutta kyllä minä joskus ihan oikeasti saan jotain valmiiksikin!

Minun suuri hameeni on nyt nimittäin valmis. Hameen vyötärökappale nousee täysin uusiin korkeuksiin: jos sitä korottaisi vielä kolme senttiä, sen voisi liittää mustiin rintsikoihin, minkä jälkeen se olisi mekko. Viehättävää. Yritimme viimeyönä saada valokuvattua sitä, mutta setä joka valokuvasi ei osaa käyttää minun kameraani, ja kuvat olivat hieman tärähtäneitä.

Hameen valmistumisen takia minun tekisi nyt mieli saada kutsu sellaisiin juhliin, joissa tuohon hameeseen voisi pukeutua. Se ei ole varsinaisesti ihan sellainen, että siihen voisi pukeutua mennessään töihin tai ajaessaan polkupyörällä. Ehkä minun täytyy itse järjestää sellaiset juhlat.

Minun työpaikkani ei tänäaamuna tehnyt töitä, koska satoi vettä. Vesisade ei varsinaisesti estä työntekoa, mutta se ajaa pois asiakkaat, jolloin töitä ei niinsanotusti kannata tehdä. Töiden peruuntumisen ansiosta minulla oli aikaa askarrella Ilmari Kianto-näytelmän käsiohjelmaa, ja nyt siitä on yksi versio valmiina. Toivon, että se menee läpi sellaisenaan, vaikka joku onkin sitä mieltä, että siihen pitäisi laittaa vielä yhdet laulun sanat. Ne eivät oikeastaan mahdu sinne.

2 kommenttia:

Tirippi kirjoitti...

Niinhän sitä koti-ihmiset yleensä luulevat ettei saakaan asioita tehtyä. Ei nyt ainakaan samaan aikaan!! (mitä he näköjään tahtovat nähdä.)

Esimerkkinä minun koulupöytäni, joka on useasti erittäin sekaisin, jossa on melkein koko omaisuuteni, ja melkein joka kerta kun koti-ihmiseni vierailevat huoneessani (voisiko sanoa päivittäen) ja hieman huomauttavat sen siivoamisesta. Kyllä se järjestyy aikanaan^^

Ja uskon että saat villapaitasi tehtyä^^ Minullakin on eräs villapaita tekemättä... sillä en ole saanut ostettua lisää villalankaa siihen -.- mutta en oikee edes "inspaa" (tuosta sanasta en oikein pidä, mutta kuitenkin käytän sitä tällä kerralla) tehdä sitä kesällä^^

Yhdessä vaiheessa laukun ompeleminen tökkäsi siihen että kone meni rikki tai no ainakaan se ei tykännyt minusta sillä kerralla -.- mutte ehkä sitten seuraavalla^^

annieli kirjoitti...

Koti-ihmiset ovat välillä rasittavia, mutta voit aina näpäyttää heitä saamalla jonkin asian valmiiksi ja hyvin, eli ei kannata hätäillä mitä sinun tapauksessa ei tule varmaan muutenkaan tehtyä.