Minun sormissani on maalia.

Tänään oli jälleen töissä. Aurinko paistoi kovaa, ja minä punastin olkapääni. Aamupäivällä opastin suurta ryhmää, joka jatkuvasti levittyi liian laajalle alueelle, joten puhuin kovaa. Niin kovaa, että mikään huutomerkkien määrä ei riitä sitä kuvaamaan. Hetkittäin pelkäsin äänen joutuvan hukkaan, mutta se ei joutunutkaan. En saanut edes kurkkuani kipeäksi.

Maalasin laatikkokehystä lisää. Laitoin siihen kultamaalia, mustaa maalia, kaiversin hieman terällä ja laitoin vielä punaista. Tiimarin kullanvärinen askartelumaali on ihan vertaansa vailla. Se on aivan loistavan hienoa! Ostaessani sitä olin hieman epäilevä, mutta maali ylitti kaikki odotukseni. Maali ylitti senkin, mitä parhaimmillaan olisin voinut kuvitella sen olevan. On ne muutkin värit hyviä, mutta se kultainen on ihan mielettömän hienoa. Maali on riittävän peittävää ja lisäksi se kuivuu todella nopeasti. Toista maalia voi nimittäin laittaa päälle jo alle puolessa tunissa.

Parantelin myös laatikkoa, joka on jo parin vuoden ajan palvellut hiuspompuloiden säilytysrasiana. Aiemmin se oli maalattu tussilla, mutta on se nut kyllä hieno, kun se sai pintaansa ihan oikeaa askartelumaalia. Ehkä laitan siihenkin vielä hieman kultamaalia.

Maalausvimman saattelemana sain myös viimein rakennettua marionettiukolleni pään. Nyt voin sitten siirtyä ukkelin maalaamiseen. Hahaa!