Toden totta, ostettuani uusia askartelumaaleja, olen saanut uusia juttuja aloitettua, ja myös vanhoja juttuja etenemään. Kuten tämä marionettiukko, joka on ollut päätön monta kuukautta. Nyt sillä siis on jo pää, jossa on jopa jotain muutakin kuin paperimassaa. Ukko sai alustavasti nimekseen Pirkkomarleena. Enää siltä ei puutu kuin vaatteet ja narut.
Olen alkanut suunnitella säkkituolin ompelua. Selvitin jo, minkä muotoisia paloja säkkituoliin tarvitaan. Sitten tarvitaan vielä toistaiseksi tuntematon määrä riittävän vahvaa seeprakangasta, säkintäytettä ja vetoketju.
Olen tällä viikolla laittanut paikalleen kaksi palaa Mona Lisa-palapeliin, jota olen rakentanut kohta vuoden päivät. Enää jäljellä on mustia paloja, jotka täytynee sovittaa paikoilleen kokeilemalla jokaista palaa jokaiseen kohtaan. Huh. Palapeli ilmestyi joskus Da Vinci-koodin olessa suosionsa huipulla, ja sitä mainostettiin maailman vaikeimpana palapelinä. Kerrankin totuutta kuvastava mainoslause. Palapelissä on tuhat palaa, mutta lopullinen kuva on silti vain alkuperäisen maalauksen kokoluokkaa, eli korkeus on noin 40cm.
2 kommenttia:
Hienoa että olet saanut masionettiukkoasi eteenpäin ^^ oikein mukavaa^^ ja kauniskin hän näytää kuvassa.
ajatella seeprakuvioinen säkkituoli *ajattelee* ajatuskin viettelee ja sivelee hermoja. ^o^
Eikö vain! Löysin eräästä nettikangaskaupasta seeprakangasta. Tosin samassa kaupassa on myös kirahvia, joten iski valinnanvaikeus... Ehkä ensin yritän laskea että kuinka paljon kangasta tarvitaan.
Lähetä kommentti