asti, vaan se jäi makaamaan keittiön pöydälle, johon se sitten lakastui.Rehu ei silti ole kovinkaan harvinainen. Se on Maariankämmekkä, joka on erään nettikasvion mukaan kämmeköiden selviytyjälajeja. Kämmeköillä ei nimittäin nykyisessä ojitettujen soiden ja metsien Suomessa mene kovinkaan hyvin. Maariankämmekkää kasvaa vetisissä katuojissa, rämettyvillä metsäalueilla (jollaiselta minä sen poimin) ja jonkinlaisilla soilla. Kuva ei esitä kämmekkää sen luontaisessa elinympäristössä, vaan matikanvihkon päällä sen jälkeen, kun se ensin oli käynyt kierroksen naapurinrouvalla kasvintunnistusretkellä, ja kun se oli selvinnyt erään koiraeläimen hampaista.
Nähtävästi kasvion kerääminen alkaa tuottaa tulosta, sillä olen tähän mennessä oppinut jo yhden uuden kasvin. Olen sitäpaitsi kerännyt monta tuntematonta, joita en ole vielä viitsinyt tunnistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti