Etanoiden puolesta ry.

Tämähän siis tarkoittaa sitä, että kävin mutkin Helsingissä, ja olen nähtävästi jopa selvinnyt takaisin tietokoneelle. Matkan seurauksena minulla on nyt puhelin hukassa, se on todennäköisesti jäänyt autoon, jolla liikuimme, tai autoon jääneen takin taskuun, mitä asiaa en voi tarkistaa, koska minulla ei ole puhelinta. Itse matka puolestaan tarkoitaa sitä, että koska organisointikykyni toisinaan yllättää minut itsenikin, niin nyt palattuani talossa ei ole sitten mitään ruokaa, ja tässä on tällä erää vielä sunnuntaikin välissä, ennen kuin kaupat ovat jälleen auki. Elleivät ne siis ole auki sunnuntaina. No joo joo, sain tehtyä kuiva-aineksista makaronilaatikon, en kuole nälkään, mutta vihanneksia ei ole, joten miten etana selviää.

Kauhukseni huomasin tänään, että suomalaisissa kaupoissa myydään nykyään etanapannuja. Ne olivat keraamisia, lettupannun idealla toimivia pieniä möhkäleitä, jolla noita siis voinee paistaa. Hirveää! Minun etanani on tosin sitä pannun etanankoloa suurempi, että se ei siihen mahtuisi, ja tokihan minä muutenkin suojaan sitä verenhimoisilta kulinaristeilta, mutta entäs etanan villit toverit, joita tämänkin maan luonnossa todistetusti elää? Onko kukaan enää turvassa?

Makaronien keittäminen on muuten todellista juhlaa, nyt kun viimein sain talooni hankittua siivilän.