Aamu

Minulla oli eilen virallisesti viimeinen työpäivä siinä paikassa jossa olen ollut. Töissä käymisen lopettaminen on ehkä ihan fiksua sellaisessa tapauksessa, kun ei ole ehtinyt käydä siellä kahteen viikkoon, eikä sinne oikeastan ehdi kahteen seuraavaankaan viikkoon.

Koulujen pääsykokeetkin alkavat pikkuhiljaa olla käsillä. Pääsykoejono aloittaa purkautumisensa ensiviikon maanantaina olevilla amiksen pääsykokeilla. Ko. ammattikoulu lähetti minulle viimeviikolla pääsykoekutsun, ja sitten se vielä jälkikäteen postitti minulle erikseen kartan, jonka turvin löydän rautatieasemalta koepaikalle. Pitäneekö tästä päätyä johtopäätökseen, että keskiverto amikseen hakija on siinämäärin avuton tapaus, että se ei saa reittiä itse selvitettyä...

Huhhui kun nukuttaa. Olen menossa vielä kajaaniin tänään, säestykseen, mutta en kyllä jaksaisi ihan. Lähteekö joku mukaan?

Ps. Joudun ehkä perumaan joitain aiempia puheitani pianonsoittoon liittyen: Minulla nimittäin oli toissapäivänä todella hauskaa pianon kanssa, kun harjoittelin nelijakoisen kappaleen säestystä (lue tässä tapauksessa: humppakomppia) eräällä Kotiteollisuuden kappaleella. Kappale on nuotteihin kirjoitettuna sangen mielenkiintoisen näköinen: A-osa on koostuu yhdestä äänestä, ja siinä on kaksi sointua. Sävellajina on a#-molli (seitsemän korotusmerkkiä). B-osa moduloituu D-duuriin (viulunsoittajille hyvin sympaattinen sävellaji), mutta sen voi niinikään kirjoittaa yhdelle viivalle: pallero viivalle, viivan päälle ja viivan alle. Tein kappaleesta myös pienoismuotoanalyysin, ja totesin, että kappale on muotoa "Parisikermä AB".