Selvästikin pianonsoittamisen inhoamisesta kirjallisessa muodossa on jotain hyötyä. Patoutumien purkamisen jälkeen minun oikeaan käteeni on nimittäin kasvanut jonkinlainen pianonsoittohermo, jonka ansiosta oikean käden sormet soittavat nyt yksitellen, eivätkä kaikki yhtä aikaa: näin ollen pianonsoitto kuulostaa huomattavasti aiempaa vähemmän rymistelyltä.
Virallisesti tästä päivästä alkaa kahden viikon orkesterisoittoputki. Toivottavasti minun uusi ihku pianohermoni ei surkastu, sillä en ehkä ehdi hirveästi harjoitella pianolla. Pakkaan kuitenkin pianomatskut mukaa ihan vain varmuuden välttämiseksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti